Askeleet hiekassa

 ASKELEET HIEKASSA

Uneksin eräänä yönä kävellessäni meren rannalla.
Meri vaahtosi, tuuli humisi ja jalanjälkeni painuivat hiekkaan. Katsellessani taaksepäin erotin kuitenkin omien jälkieni vieressä toiset, kevyet askeleet.
- Kuka mahtoi kulkea rinnallani?
Silloin kuulin äänen, joka sanoi:
- Lapseni, luvatessasi seurata minua pyysit minua kulkemaan kanssasi ja sen olen tehnyt.

Katsoin uudelleen taakseni.
Mieleeni tulivat hetket, jolloin olin tuntenut itseni yksinäiseksi ja onnettomaksi, hetket, jolloin en jaksanut eteenpäin.
Äkkiä huomasin, että hiekassa näkyivät vain yhdet, syvät jalanjäljet.
Huusin hätääntyneenä:
- Sanoit kulkevasi kanssani, Herra, mutta missä olit silloin kun tarvitsin sinua? Olet jättänyt minut aivan yksin!

Aallot lauloivat, tuuli hengähti hiljaa...
Kuulin äänen sanovan lempeästi:
- Lapseni, silloin minä kannoin sinua.