MIKSI? SEURAKUNNAT HYLKÄÄ UUSIA LAMPAITA???? II
Koin tämän Raamatun paikan rukouksessa, jatkoksi edelliseen blogiin, koetelkaa tätä Sanaa ja miettikää, mitä se puhuu sinulle?
Ei ole toki, miten tämä on tarkoitettu alkujaan Jesajan Sana, mutta joskus joku Sanan kohta voi puhutella silti eri tavalla. Jesaja: 58
Huuda täyttä kurkkua, älä pidättele, anna äänesi raikua kuin pasuuna. Ilmoita minun kansalleni heidän rikoksensa, Jaakobin huoneelle heidän syntinsä. Minua he muka etsivät joka päivä ja haluavat tietoa minun teistäni, niin kuin kansa, joka toteuttaa vanhurskautta eikä hylkää Jumalansa säätämää oikeutta. He vaativat minulta vanhurskaita tuomioita, haluavat, että Jumala lähestyisi heitä:
"Miksi paastoamme, kun sinä et sitä näe, kuritamme itseämme, kun sinä et sitä huomaa?"
Tehän ajatte omia asioitanne paastopäivänäkin ja ahdistatte työhön kaiken raatajajoukkonne.
Teidän paastonne aiheuttaa eripuraisuutta ja riitaa, te lyötte jumalattomin nyrkein. Ette te nykyään paastoa niin, että teidän äänenne kuultaisiin korkeudessa.
Tällainenko on paasto, jonka minä hyväksyn, päivä, jona ihminen kurittaa itseään, kallistaa päänsä kuin kaisla ja makaa säkissä ja tuhkassa? Tätäkö sinä sanot paastoksi ja Herralle mieluisaksi päiväksi?
Eikö tämä ole paasto, jonka minä hyväksyn: että avaatte vääryyden kahleet, irrotatte ikeen nuorat, päästätte pahoinpidellyt vapaiksi ja särjette kaikki ikeet?
Eikö tämä ole oikea paasto, että taitat leivästäsi nälkäiselle ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi ja että nähdessäsi alastoman vaatetat hänet etkä kätkeydy siltä, joka on omaa lihaasi?
Silloin sinulle koittaa valkeus kuin aamurusko ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen. Vanhurskautesi käy edelläsi, ja Herran kunnia seuraa suojanasi.
Silloin sinä rukoilet, ja Herra vastaa, sinä huudat apua, ja hän sanoo: "Tässä olen." Jos poistat keskuudestasi ikeen, sormella osoittelun ja väärät puheet,
jos avaat sydämesi/sielusi nälkäiselle ja ravitset kylläiseksi hätää kärsivän, sinulle koittaa pimeässä valo, ja pilkkopimeä on sinulle kuin keskipäivä.
Herra on alati ohjaava sinua. Hän ravitsee sinun sielusi kuivassa autiomaassa, hän vahvistaa sinun luusi. Sinä olet kuin runsaasti kasteltu puutarha, kuin lähteensilmä, jonka vesi ei ehdy.
Jälkeläisesi rakentavat jälleen ikivanhat rauniopaikat, sinä kohotat paikalleen muinaisten sukupolvien perusmuurit. Sinun nimesi on oleva: halkeamien umpeen muuraaja, teiden korjaaja maan asuttamiseksi.
Jos sinä sapatin vuoksi pidätät jalkasi, niin ettet toimita omia asioitasi minun pyhänä päivänäni, ja kutsut sapattia ilopäiväksi, Herran pyhäpäivää kunnioitettavaksi, ja kunnioitat sitä, niin ettet kulje omilla asioillasi, et aja omaa etuasi etkä puhu joutavia,
silloin on ilosi oleva Herrassa. Minä kuljetan sinua maan kukkuloilla ja annan sinulle elannon isäsi Jaakobin perintöosasta. Sillä Herran suu on puhunut.
