Miksi minä, joka olen kristitty olisin automaattisesti homofobia tyyppi?
Jos en hyväksy tekoja,
mitä joku tekee, niin se tee automaattisesti minusta
homofobian edustajaa.
Miten ylipäätään nykyään, joka asiasta otetaan oletuksia,
että tuo, kun on tuollainen uskova, niin
hän ei voi mitään hyväksyä ja on sitten suvaitsematon?
Kun Raamatun Sanassa, lukee: Rakasta lähimmäistä, kuin itseäsi!
Niin se tarkoittaa,
että minä rakastan ihmistä, oli hän sitten mistä tahansa:
lähtökohdasta, aatemaailmasta tai homoseksuaali, juoppo,
narkkari, presidentti, vasemmistolainen, rokkari tai mitä vielä lisäisin tähän?
Raamattu, jota pidän Jumalan Sanana, niin se on myös minulle auktoriteetti, kuten on myös Jeesus Kristus/Kaikkivaltias Jumala. Kieltää synnin tekemisen ja en itse tahdo tehdä syntiä ja en hyväksy syntiä.
Esim. Jos joku on alkoholisti? En hyväksy alkoholin juomista humalatilaan, mutta en häntä siitä erikseen moralisoi, koska jos hän on lähimmäiseni hän kyllä tietää, että olen uskova/kristitty.
On ollut elämäni aikana myös homoseksuaali lähimmäisiä/ystäviä ja he myös tiesivät, että olen uskova/kristitty.
Se mitä hyväksyy toisen aatteen tai vakaumuksen on myös hyväksyntää ja suvaitsevaisuutta.
Voiko olla kaikille suvaitsevainen? Voiko kaikkien identiteettiä hyväksyä? Voiko kaikkien aatteita hyväksyä? Voiko kaikkien vakaumusta hyväksyä?
Minun mielestä helpompi on kysyä hyväksynkö jonkun ihmisenä?
Ihmisiä me ollaan ja lähimmäisen rakkaus ei katso siihen, mitä toinen on, vaan mikä hän on.
Hän on ihminen huolimatta, että hän on homoseksuaali tai ajattelee eri tavalla, kuin minä tai on alkoholisti, narkomaani.
Kaikki me ollaan ihmisiä! Se on minun lähtökohta ajatukselle lähimmäisen rakkaus.
Jeesuksen vertaus laupiaasta samarialaisesta on, kuin Jeesus olisi vertauksella käyttänyt rakastatko sinä vihamiestä? Koska tuohon aikaan, kun Jeesus oli maan päällä juutalaiset ja samarialaiset eivät olleet väleissä he karttoivat toisiaan ja varmasti eivät rakastaneet toisia, niin siksi Jeesus laittaa kysyjän ahtaalle, kuka on lähimmäiseni? (Löydät tuon kohdan raamatusta Luukkaan evankeliumista 10:25-)
Tässä kommentaari liittyen Jeesukseen, juutalaisiin ja samarialaisiin:
Samarialaiset olivat juuri kohdelleet Jeesusta huonosti (9:53). Tämän hän palkitsi kertomalla laupiaasta samarialaisesta, jonka olisi voinut kuvitella vasta viimeiseksi auttavan juutalaista. Tämän samarialaisen asenne teki hänestä lähimmäisen. Hän auttoi kohtaamaansa avun tarvitsijaa. Miten huono käsitys juutalaisilla oli samarialaisista, käy ilmi mm. Joh 8:48:sta, jossa Jeesusta syytetään samarialaiseksi ja riivatuksi.
Samalla laupias samarialainen vertaus laittaa varmasti useammat väitän kaikki ahtaalle paikalle.
Nyt, kun kirjoitin homofobiasta ja homoseksuaaliin liittyen ja hieman lisäsin ajatuksia ihmisten erilaisuuksista pintaa raapaisten, niin toki ei ole aina helppoa rakastaa kaikkia ihmisiä, mutta rakastaminen ei ole pelkkä tunne, vaan tekoja, kuten Jeesus ilmaisi kuka on lähimmäinen ja lähimmäisen rakkaudesta, niin tämä samarialainen ei tunteen vallassa pelkästään rakastanut, vaan tekojen kautta hoiti ihmisen, jota he luonnostaan karttoivat/vihasivat.
Jos me ihmisinä opittaisiin se, että hei!, sinä olet myös ihminen!
Niin Meidän tulisi se myös osoittaa tekoina.
Esim. käydä syömässä, saunassa, kalassa tai
jotain muuta tehdä yhdessä, niin oppisi tuntemaan
toisen myös oikeasti ihmisenä, eikä pelkästään sellaisena,
jota toinen edustaa.
Olen uskova kristitty ja en sitä häpeä. Olen ihminen en sitä häpeä. Joten saat lähestyä minua olet sitten mikä tai kuka tahansa? En minä vihaa sinua tai minulla ei ole homofobiaa.
God Bless You!
