Mietin
monesti Paradoksaali vai Sallimuksen kumpaan uskon ? Uskon Jumalan vanhurskauteen,
jonka vuoksi juuri minä olen tässä ja nyt. Joskus tuntuu monesti asiat
järjenvastaisille. Eilen kävellessäni haudalla, kun kävin siellä viemässä
kynttilän haudalle muistaen äitienpäivää ja toki omaa rakasta äitiä. Samalla
kävelin siellä ystävän haudalla ja myöhemmin seuraavana päivänä ajatuksissa
pyöri se, että olisi voinut olla minun nimi haudan kivessä. Juuri vastaavat
ajatukset pyörivät usein mielessä, että on mielelle järjenvastaista, että itse
olen hengissä ja monet ystävät ja sukulaiset ovat kuolleet hyvin nuorena, monet
nuorempina, kuin minä. Äitien päivä ei sinällään ollut raskas tai toisaalta
oli.. Ja siellä haudalla käynti ei heti koskenutkaan sisimpään, mutta myöhemmin
alkoivat ajatukset äidistäkin nousemaan pintaan. Nämä on inhimillisiä ajatuksia
ja sen tiedän ja siksi niissä ei ole mitään väärää. Väärältä monesti tuntuu,
että miksi minä olen säilynyt elossa? Mutta en voi järjellisesti omaa Jumalaa
syyttää siitä, että Hän on vanhurskas ja siten oikeuden mukainen ja kaikki,
mitä Jumala tekee on oikein. Niin minä uskon. Uskon mitä raamattuun on
kirjoitettu. Uskon myös, että Jeesus on Jumalan ainutsyntyinen Poika! Joka
kuoli syntieni vuoksi ja nousi ylös kuolleista ja on herättävä myös minut
kuolleista. Joh. 11:25-26 ” Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus
ja elämä. Joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka
elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?" Toivoisin niin paljon, että moni läheinen
ottaisi elämäänsä Jeesuksen. Koska muuten ei ole, mitään mahdollisuutta päästä
tuntemaani iankaikkisuuteen, jossa Jumala ja Herrani Jeesus asuu, taivaaseen.
Tekisi niin mieli kertoa, että kaikki sinne taivaaseen pääsee, mutta en voi, en
vaan voi! Toki en ala väittelemään jos joku uskoo johonkin, että hän ei saisi
uskoa sillä tavoin, että kaikki pääsee taivaaseen ajattelulla. Mutta se johon
uskon en voi myöskään tinkiä. Mikä usko se olisi? Olen elämäni laittanut
Herrani Jeesuksen Kirkkauden Toivon vuoksi! Joten elämäni on elää siten, että
elän ikuisuutta kohden. Ja tie on? Joh. 14:6 ” Jeesus vastasi: "Minä olen
tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani."
Mietin
alkuun Paradoksaali vs. Kaitselmus. Ja se on selvä asia, että elämässäni on
kuollut kymmeniä läheisiä/ystäviä ja tunne tai minusta tuntuu asetelma on
monesti järjenvastainen ja ajattelen: Miksi minä? Toisaalta usko ja luottamus
Jumalaan ja minä uskon, että Jumala on kaiken järjen yläpuolella, onhan Hän
Kaikkivaltias. Ja minä yksinkertaisesti uskon Häneen ja luotan kaikki, mitä Hän
tekee on oikein. Jumala on vanhurskas kaikki, se, mitä Hän tekee, on oikein.
Hän on täydellinen ja ehdottoman oikeudenmukainen ja rehellinen. Häntä ei voi
lahjoa. Häntä ei voi turmella. Häntä ei voi manipuloida. Hän tekee aina sitä,
mikä on ehdottoman oikeudenmukaista ja oikein. Tämä on raamatun antama kuva
Jumalasta. Ja saan Häneen luottaa ja uskoa 100%. Jos minä jäisin ajattelemaan
jatkuvasti miksi minä? eläisin itsesäälissä. Mutta saan uskoa Jeesukseen Kristukseen,
joka on kuoleman kirouksesta minut pelastanut. Kiitos siitä Jumalalle, joka on
mahdollisuuden antanut minulle Kaitselmuksen. Eikä sattumaa. Joten paradoksaali
saa tässä asiassa väistyä Herrassa Jeesuksessa!
Aamen!
